Blogini,

Himmeitä välkähdyksiä

8.10.2007 - 16.1.2008

Sinä teet minusta perhosen
Kaunis ja lyhyt on lento sen
(PMMP: Auta mua)

Katumuspäivän suunnittelua

Sosiaali- ja terveysministeriö on kaikessa viisaudessaan pohtinut nettipokerin tappionollaus-lain säätämistä. Nettipokerissa rahansa hävinnyt suomalainen pelaaja voisi periä halutessaan tappionsa takaisin nettipokerifirmalta, luottokorttiyhtiöltä tai rahat voittaneelta toiselta pelaajalta. Naurettavaa hyysäämistä ja protektionismia sanon minä. Helsingin Sanomien jutun (HS 16.1.08) mukaan laki sulkisi suomalaiset pelaajat pois ulkomaisilta pokerisivuilta. Veikkauksen monopolia tässä ollaan jälleen kerran suojelemassa hyysäämisen nimissä. Ei haluta, että suomalaiset häviävät rahojaan ulkomaille. Seuraavaksi varmaan Veikkaus saa yksinoikeuden järjestää sellaisia nettipokeripelejä, joissa voi menettää rahansa.

Lakia perustellaan mm. sillä, että jotkut suomalaiset häviävät rahansa humalapäissään kotisohvalla. Samaa veruketta käyttäen sosiaali- ja terveysministeriö voisi keskittyä suurempiin krapulapäivien katumisiin säätämällä esimerkiksi lakeja, joiden nojalla olisi mahdollista perua kännipäiset päänaukomiset, hakkaamiset ja pettämiset. Niin, ja baareihin syydetyt rahat saisi käydä pyytämässä takaisin seuraavana päivänä. Kolme ensimmäistä ei taida kuitenkaan kuulua ministeriön intresseihin, sillä niihin ei kuulu rahallista hyötymahdollisuutta. Baarikatumuskaan tuskin toteutuu, koska se on jo hoidettu valtion kannalta edullisesti verottamalla kaikkea siihen liittyvää ja paljon.

Auto reply:

Olen toistaiseksi poissa, kuten nokkelimmatpokkelimmat laajasta lukijakunnastani ovat ehkä huomanneetkin. Palannen astialle, jahka aktivoidun muillakin tuotteliaisuutta vaativilla alueilla työtehon lamaannuttaneen joululoman jälkeen. Toivoa on jo ilmassa.

Vedettömän pöydän ääreläisille

Iso myötäelämisen tervehdys nokialaisille, jotka ovat joutuneet kokemaan uskomattoman laiminlyönnin seuraukset talousvetensä pilaantumisen ja siitä aiheutuneen vatsavaivaepidemian (näin lievästi ilmaistuna). En ala kommentoimaan tai toistamaan tiedotusvälineissä kerrottuja tietoja tapahtuneesta, mutta haluan tuoda esiin muutaman oman ajatuksen aiheesta.

Ensimmäisenä tapauksen tultua julki mietin, kuinka yleensäkään voi olla mahdollista, että vesilaitoksella on (yksinkertaistetusti) puhtaanveden allas ja jätevesiallas yhdistetty toisiinsa putkella, jossa on hana välissä? Vedenpuhdistusalaa tuntematta, tuntuu täysin käsittämättömältä asentaa kyseisenlainen väliputki, jota pitkin on mahdollista sotkea puurot ja vellit pienellä hanan avaamisella. Ei mene jakeluun. Tuollaisen putken asettajalle pitäisi mielestäni syöttää vähintään se tietty hatullinen sitä itseään, niin tietäisi itse miltä tuntuu, kun sisuksissa jyllää kampylo- ja salmonellabakteerit. No oli vähän kärjistetty ajatus, myönnetään. Mutta tällaisesta ajattelemattomuudesta tulee mielestäni rangaista syyllisiä, vaikka tällä hetkellä tärkeintä on saada nokialaisille puhdasta vettä ja antibioottikuurit.

Teinpä hyvän ratkaisun

Alaluku-euforiani sai mukavasti nostetta, kun huomasin oppineeni markkinatalouden pelisääntöjä. Päätin kymmenvuotisen taipaleeni sen sinisen (joka oli kelta-sininen 10 vuotta sitten) teleoperaattorin kanssa toissapäivänä, kun kyllästyin sen harjoittamaan ylihinnoitteluun, aloitusmaksuihin ja täydellisen toimimattomaan asiakaspalveluun. Kun nämä negatiiviset tekijät ylittivät merkkiuskollisuuteni määrän, marssin pinkkiin halpapuheluyhtiöön ja otin sieltä onnellisen liittymän, jonka piti käynnistyä 11.12.

Olen kuullut, että vaihtajien perään soitellaan ja vanhoja asiakkaita yritetään ostaa takaisin. Juuri äsken sainkin siniseltä puhelun, jossa kyseltiin lähtöni syitä. Raha, raha ja raha. Sininen tarjosi vaihtoehdoksi omistamaansa ja jo kerran kuollutta keltaista tutkimusmatkaajaa sekä 90 euron puheaikahyvitystä ja lopulta myös avopuolisolleni 50 euroa, jos tarttuisin syöttiin. Tartuin. Nyt odottelen pinkin vastausta.

Niin, ja siihen punaiseen en koskisi edes metrin mittaisella tikulla – mielikuvasyistä.

Osatehtävä suoritettu!

Jeeeeeeeee!!! Proffa sai juuri inboxiinsa yhden alaluvun gradustani. Toivottavasti saan siitä palautteen mahdollisimman nopeasti, niin tiedän paremmin missä reunassa tietä kuljen vai olenko peräti luonut jonkin oman (harha)polun, jota olen ruvennut seuraamaan. Jatkoa seuraa…

Ajan kultainen leikkaus

Osaisinpa jakaa ajankäytön työn, sosiaalisten suhteiden hoidon ja yleisen häröilyn – joka sisältää esimerkiksi kaupungilla flanöörauksen ja internetissä pään lepuuttamisen – kesken jollain tapaan kuvataiteessa käytettyä kultaista leikkausta apuna käyttäen (Φ=(1+√5)/2). En osaa, joten joudun usein tuuliajolle, jolloin tyypillisin voittaja on häröily ja häviäjänä työ, eli gradu. Itselleni asettamat deadlinet kuitenkin auttavat minua keskittymään olennaiseen, kunhan suorituspaineet kasvavat tarpeeksi suuriksi, eli kunhan kuolonviiva on lähempänä kuin olisi suotavaa. Tällainen rajapyykki sijaitsee tulevan viikonlopun ja ensi viikon alun välissä. Olisi tarkoitus palauttaa seuraava käsittelyluku ohjaavan proffan luettavaksi viimeistään maanantaina. Nyt, julkisesti sen lausuttuani, en voi enää siirtää aikaa tuonnemmaksi. Kerron maanantaina miten kävi.

Voisin asettaa seuraavan deadlinen vähän lähempään ajankohtaan, jolloin olisin teoriassa pakotettu työskentelemään ahkerammin.