Alaluku-euforiani sai mukavasti nostetta, kun huomasin oppineeni markkinatalouden pelisääntöjä. Päätin kymmenvuotisen taipaleeni sen sinisen (joka oli kelta-sininen 10 vuotta sitten) teleoperaattorin kanssa toissapäivänä, kun kyllästyin sen harjoittamaan ylihinnoitteluun, aloitusmaksuihin ja täydellisen toimimattomaan asiakaspalveluun. Kun nämä negatiiviset tekijät ylittivät merkkiuskollisuuteni määrän, marssin pinkkiin halpapuheluyhtiöön ja otin sieltä onnellisen liittymän, jonka piti käynnistyä 11.12.
Olen kuullut, että vaihtajien perään soitellaan ja vanhoja asiakkaita yritetään ostaa takaisin. Juuri äsken sainkin siniseltä puhelun, jossa kyseltiin lähtöni syitä. Raha, raha ja raha. Sininen tarjosi vaihtoehdoksi omistamaansa ja jo kerran kuollutta keltaista tutkimusmatkaajaa sekä 90 euron puheaikahyvitystä ja lopulta myös avopuolisolleni 50 euroa, jos tarttuisin syöttiin. Tartuin. Nyt odottelen pinkin vastausta.
Niin, ja siihen punaiseen en koskisi edes metrin mittaisella tikulla – mielikuvasyistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti