Avopuolisoni liittyi hetki sitten vapaaehtoisista koottuun kaukopartiojoukkoon, jonka tarkoituksena on kytkeä kapinoiva dekadentti sisämaan koskikaupunki takaisin emämaan yhteyteen. Tavoitteeseen pääsyn metodeja ei siviilille paljastettu, mikä on varmasti hyvä. Eivätpähän pääse tänne soluttautuneet provinssin kapinalliset hankkimaan tarkempia tietoja ryhmän aikeista helposti murtuvalta kotijoukkojen sanitääriltä. Sen verran tiedän – ja voin julkisesti mainita –, että ryhmän kokoonpanoon kuuluu noin kymmenen korkeasti koulutettua Yhdysvaltojen SEAL-joukkoihin verrattavaa sissiä. Siinä tehtaanpiiput heiluvat ja koski kuohuu, kun tämä ryhmä pysäyttää keskipakovoiman aiheuttaman separaatioliikkeen.
Kotirintaman toimintamahdollisuudet tällaisessa tilanteessa ovat äärettömän rajalliset. Voi vain toivoa kaiken menevän suunnitellusti. Pelko on tietysti turhaa, sillä raudanlujat ammattilaiset kyllä hoitavat työnsä kylmän viileästi ja virheettömästi. Olo on vain niin avuton, kun ei pysty itse osallistumaan. Niinpä päätin järjestää kodinturvajoukkojen kanssa hyväntekeväisyysottelun, jonka tuotolla on tarkoitus palkita voittoisat joukkomme, kun he palaavat panssarijunallaan operaation suoritettuaan – toivottavasti pian.
Ylpeänä katson urhoollista joukkoa täältä kotikontujen savisilta jokirannoilta. Kaikkea hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti