Graduaineistostani kumpuaa välillä tökerösti muovattua propagandaa koskien Suomen sisällissotaa, mutta välillä löytyy "positiivisia" yllätyksiä. Suomalaisen Sosialisti Järjestön (SSJ) yksi kolmesta pää-äänenkannattajasta, Raivaaja (Fitchburg, Massachusetts), oli onnistunut palkkaamaan toimituskuntaansa kolumnisti "H.R.":n, jonka sanansäilä ei aina kulkenut aivan suorinta reittiä perille, vaan hän onnistui usein lähestymään käsittelemäänsä aihetta satujen, runojen ja keksittyjen dialogien kautta.
Kun sellaiset suomalaiset kirjailijat ja runoilijat kuten Ilmari Kianto, Juhani Aho ja V.A. Koskenniemi propagoivat valkoista valtaa yli koko suomalaisen heimon ja Suomen vapauden pyhyyttä. Esimerkiksi Kiannon tapaan houkuteltiin Vienan karjalaisia hylkäämään punaiset ajatukset ja hakeutumaan valkoisen Suomen yhteyteen:
Ah, älä kultainen kuuntele, karkuripetturien puheita, ne ovat punaisten pirujen puheita, Suomen surmaan syöstyjen koirien, riettaitten raukkojen, jotka bolshevikit pestasi, petkutti, – ah, älä kuuntele niitä. Ota ne kiinni heti, vangitse villitsijät, – surma heille, – susille. Ei ne elämää ansaitse. Ei tässä mikään muu nyt auta, Jumalauta, kuin rauta. Elämä tai kuolema Wienalle! Kummanko sie valitset, heimoveljeni heleä?
(Suomen yläluokka vihan vimmoissa, Raivaaja 12.4.1918)
Ilmeisesti tästä kipinän saaneena "H.R." vetosi Koskenniemen intoon kirjoittaa vapausrunoja, kun porvarit olivat "rikkoneet Suomen vapausvalan ja myyneet Suomen saksalaisille junkkereille". H.R. epäili Koskenniemen kirjoittavan tähän tapaan:
Te porvarit, te Suomen Juudakset, / te vapauden vainoojat petturit, / te kelmit ja konnat Suomen maan! / Te nuoraa nyt pian, pian etsikää/ ja jokainen itsenne hirttäkää, / niin vaatii kunnia kansan ja maan!
Svinhufvud, Renvall, jokainen porvari, / joka tyrannia Saksan kumarsi, / ne ne kansalle kahleita luovat. / Siksi seinää vasten ne asettakaa / ja armotta siihen ampukaa, / sillä elävinä turmaa he tuovat.
(Jutustelua: Elegioja. Raivaaja 19.4.1918.)
Vaikka teksti on rankkaa – mikseivät olisi, eihän aihepiirikään ole mitään keveintä lätinää – piristävät "H.R.":n oivaltavat propagandakirjoitukset materiaalin läpikäyntiä huomattavasti. Koska Raivaaja edusti sosiaalidemokraattista linjaa SSJ:ssä, "H.R." joutui vähitellen kevään 1918 aikana repimään linjaeroa toiseen tutkimaani lehteen, Toveriin, joka luiskahti seuraavana vuonna järjestön kommunistihajaannuksessa kommareille. Näistä jutuista ehkä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti